Muutto - jokaisen hamstraajan kauhistus

Olen vihdoin saanut sovittua muuttopäiväksi ensi maanantain. Siis ensi maanantain. Joka on siis 6 päivän päästä. Huuuh. Kun ajattelenkin lähtöä, se tuntuu niin isolta ja KOHTA SE ON TÄÄLLÄ. Tai siis minä olen siellä. Kaksi viikkoa ja elämäni muuttuu kertarysäyksellä aivan erilaiseksi, kuin mitä se on aiemmin ollut.

Se on hassua ja hupsua kuinka ihminen voi löytää turvallisuuden tunnetta uskomattomista asioista. Siitä kuinka kaupat ovat lähellä ja kaupassa on aina lempileipää ja kuinka on ihana tulla kotiin ratikalla sateisella kelillä, kun matka kotiovelle on lyhyt. Ja kuinka ihanaa on leikata leipää juuri sillä omalla lempiveitsellä ja kuinka joka iltapäivä voi syödä samaa välipalaa. Kun kaikki nämä pienet elämän ilot otetaan yhtäkkiä pois ja sanotaan, että "Keksi uusia", niin luovallekin ihmiselle tulee pala kurkkuun.

Ihminen saa suunnattoman paljon onnea ja turvallisuuden tunnetta pienistä tavoista, joilla loppujen lopuksi ei ole mitään merkitystä. Vai onko? Se, että tekee asiat aina samalla tavalla ja ajattelee asiat samalla tavalla, on ennen kaikkea miellyttävää. Tasaista. Kuitenkin pieni tärinä aina siellä täällä tekee vain hyvää. Tiputtaa hyllyjen päältä muutenkin tarpeettomat tavarat, pakottaa siivoamaan.

Kuitenkin nyt, minulla on edessä ihan konkreettista siivousta, kun joudun tunkemaan koko kämppäni yhteen matkalaukkuun. Eilen tungin vaatekerrastoani pieneen muovipussiin ja imurilla imiessäni siitä pussista ilmoja ulos, mietin miten hassua se on. Tunkea tavaroitaan johonkin pussiin, yrittää sulloa niitä epätoivoisesti johonkin muoviseen laatikkoon, muuttaa pois kodistaan ja jotenkin ajatella, että nuo tutut tavarat, jotka matkalaukussa kulkevat mukana, jotenkin toisivat turvaa ja kotia sinne, missä koti ei ole vielä koti, vaan asunto, jossain kaukana. Ehkä muutostilanteissa sitä pelkää sitä omaa muutostaan niin kovasti, että toivoo, että ne pienet tutut tavarat matkalaukun pohjalla olisivat muistutus siitä ihmisestä, minkä tuntee vielä omakseen ja ne jotenkin suojaisivat oman itsensä hukkaamiselta. Todellisuudessa muutosta ei voi estää eikä mikään lempimekko laukun pohjalla sitä muuta.

Muutostilanteissa ihminen tuppautuu etsimään kiinnekohtia mitä ihmeellisimmistä paikoista. Menenkin tästä katsomaan matkalaukkuani vielä kerran. Ehkä ne hieman kuluneet ja reikäiset sukkahousut voisi ihan turvallisesti heittää roskiin. Ehkä minä olen minä sen jälkeenkin.