Perillä ollaan!

Täällä sitä nyt sitten ollaan! Vielä eilen kun olin samaan aikaan panikoimassa lentokoneessa ennen sen lähtöä, niin jo tänään istun omassa kodissani täällä Yorkin yliopistolla, suihkun raikkaana valmiina uuteen päivään. :)

Eilinen oli erittäin mielenkiintoinen päivä. Lentokentällä kaikki meni paremmin kuin oletin, muutamaa pientä tapausta lukuunottamatta. Menimme kentälle ajoissa (2,5 h) ja yllätyimme, kun siellä oli aikamoista ruuhkaa. Pääsimme kuitenkin varsin sukkelasti check-iniin, jossa selvisi kauhukseni, että laukkuni paikaa 32,9 kg - HUPS! ;P 32 on siis laukkujen maksimi yläraja, mutta onneksi virkailija katsoi 900 grammaa sormien välistä. Jouduimme kuitenkin kulkemaan ylipainomaksuluukun kautta, jossa onni potkaisi - virkailija oli kai uusi hommassaan ja katsoi vahingossa ylipainomaksut British Airwaysin sivuilta, vaikka niiden olisi pitänyt mennä Finnairin mukaan (7e-10e/kg eli tapauksessani PALJON). Tämäkään ei vielä virheeksi riittänyt, vaan lopuksi hän vielä katsoi väärästä kohdasta, eli hän katsoi kuin minulla olisi ollut yksi ylimääräinen laukku eikä lisäkiloja siinä yhdessä matkalaukussani, jonka vuoksi jouduimme maksamaan (vain) 40e. Se on kuitenkin todella vähän suhteessa siihen, että 10kg lähettäminen maksaa aika paljon (tarkistin) ja jos ylipainoista olisi maksettu Finnairin mukaan, niin olisimme joutuneet maksamaan jopa 100e. Eli siis loppu hyvin kaikki hyvin.

Päästyäni tästä koitoksesta, erkanin isästäni ja lähdin kohti turvatarkastusta. Turvatarkastuksessa sain onneksi kamojeni kanssa apua ihanalta naiselta takanani, joka näki tuskani yrittäessäni erotella kaikkia tavaroitani pieniin muovisiin laatikoihin. En jäänyt kiinni mistään (JEI!) ja pääsin turvatarkastuksesta pois, kohti kahviloiden ja edullisten tax free -ostosten maailmaa! Ensiksi kuitenkin hankin kärryn, sillä tavarani PAINOIVAT (ja sen johdosta yksi kangaskassini repesi totaalisesti kentällä - onneksi sain lentokoneesta pari "esteettistä" sinistä roskapussia, johon sain tungettua revenneen kassini sisällön). Huomasin myös pian, että shoppaileminen kalliiden hajuvesien ja voiteiden maailmassa ei ole helppoa, jos pitää liikkua niiden seassa jättimäisen kärryn kanssa. Selvisin kuitenkin ostosreissusta hyvin; ostin VAIN yhden puhdistusaineen kasvoille (en saanut ottaa omaani mukaan koneeseen) ja pari levyä Fazerin suklaata. Ensin ajattelin tarjota niitä kämppiksilleni, mutta katsotaan nyt viitsinkö. :D Yhtäkkiä tuollainen pieni pala Suomea tuntuu niin kovin harvinaislaatuiselta.

Lento itsessään oli karmea. Sydämeni pompsahti kurkkuun jo siinä vaiheessa kun näin koneemme (Ebracer 170), joka oli PIENI. Kone nousi kivasti ylös ja kuuntelin jo tässä vaiheessa rauhoittavaa meditaatiomusiikkia. Meditaatio ei valitettavasti ollut tarpeeksi vahva suojatakseen minua tulevalta, sillä jo heti ensimmäisen 30-40min kohdalla ylitimme turbulenssialueen, josta kapteeni ei ollut voinut kertoa etukäteen! Pieni kone pomppi ja pudotteli ylös ja alas ja ekaa kertaa elämässäni huomasin käsieni hikoilevan hullun lailla. No lisää tätä oli tiedossa lähes koko lentomatkan ja vaikka arvostankin suuresti "Total relaxation"-meditaatiomusiikkiani, niin täytyy sanoa, että siinä vaiheessa kun pelkää tippuvansa tuhansia kilometrejä, ei sammakon kurnutus paljon auta! Totesin myös hiljaa mielessäni, että niin paljon kuin arvostankin mielen hallintaa ja en kannata turhaa lääkkeiden syömistä mikäli se on mahdollista, niin kokemukseni oli sen verran kokonaisvaltaisen hirveä (kovasta meditaatioyrityksestäni huolimatta), että ensi kerralla haen lääkäriltä pari kunnon rauhoittavaa pilleriä, niin ei tarvitse luottaa sammakoiden maagiseen voimaan.

Perillä matkalaukkujeni suuruus kostautui minulle jälleen kerran - en saanut edes nostettua ruumassa ollutta matkalaukkuani kärryyn. Onneksi joku ystävällinen mieshenkilö auttoi minua asettamaan laukun paikalleen. Tässä vaiheessa huomasin, etten ollut ainoa, joka kärvisteli isojen laukkujen kanssa ja tutustuin erääseen suomalaiseen tyttöön, joka oli myös tulossa Yorkiin. Vahdimme toistemme laukkuja, kun molemmat kävimme vessassa ja siitä se ajatus sitten alkoi - lähteä yhdessä etsimään koulun bussia. En tiedä onko kahden viisaan pään yhteenliittäminen loppujen lopuksi niin fiksua, sillä kävelimme koko lentokentän päästä päähän (JA SE ON PALJON SE) etsien "meeting pointia", vaikka olimme alunperin olleet oikeassa terminaalissa. Noh, löysimme kuitenkin ja meidät otettiin avosylin vastaan. Sääliksi kävi tutoreita, jotka eivät vielä tässä vaiheessa tienneet joutuvansa kantamaan minun laukkuni (ja kaikkien muiden laukut) bussiin - siis sinne istumapaikoille, sillä alaluukku oli jo minun vuoroni tullessa täyttynyt muiden laukuista. :D Kärsivältä näyttänyt kiinalaispoika kuitenkin kantoi (raahasi) kiltisti laukkuni ylös, alas ja ulos bussista ja se oli paljon apua se!

Bussissa nukahdin saman tien ja noin 1,5h bussimatkan jälkeen meidät kurvattiin Goodricke Collegen eteen (minun collegeni) ja jäimme pois. Saimme nopeasti kortit huoneisiimme, mutta suurin osa niistä ei toiminut, joten jouduimme vielä vaihtamaan ne ennen kuin pääsin asettumaan kodiksi. Kannoin tavarani sisään ja iloiseksi yllätyksekseni huoneeni oli todella siisti, suurempi kuin luulin ja oikeasti tosi kiva! Vessa on aivan upouusi, sängyssä oli hyvä nukkua ja kaappitilaa oli kivasti. Lisäksi minulla on ihana näkymä huoneestani kahdesta suuresta ikkunasta vehreälle niitylle.

Vaikka en nähnytkään paljon vielä Yorkin kaupunkia, niin jo tämä mitä olen nähnyt, on tehnyt suuren vaikutuksen. York on tämän astisen näkemykseni mukaan aivan mielettömän suloinen, idyllinen, täydellisen ihana englantilaiskaupunki, jossa on paljon puita, vihreää, ihania hoidettuja puutarhoja ja vehreitä aloja, joissa hevoset ja varsat juoksentelevat. Ihan käsittämättömän idyllistä ja kaunista.