Minä vs. Personal Statement - 1-1

En muista monesko versio tämä nykyinen PS:ni on, mutta voin kuvitella sen olevan jotain 10-15 välillä. 47 riviin pitäisi mahduttaa intohimo alaa kohtaan, konkreettinen näyttö intohimosta alaa kohtaan, intohimo elämää kohtaan ja intohimo opiskelua kohtaan ja vielä intohimo kirjoittaa tämä kaikki täydellisellä englanninkielellä sellaiseen muotoon, että tekstiä ei olisi raskasta lukea eikä se toistaisi itseään.

Suomessa opetellaan hyvin vähän itsensä kehumista. Kirjoittaessani Personal Statementia ja lukiessani sitä itselleni ääneen, tunnen poskieni punehtuvan lauseista, joissa olen kehunut kykyäni opiskella ja kuinka olen ollut "incredible student" - en muista koskaan edes työhakemuksissani kehuneeni itseäni yhtä mojovasti kuin tässä 47 rivissä. Ja silti tuntuu, ettei se ole tarpeeksi.

Itse en ole edes hakemassa mihinkään Oxfordiin tai Cambridgeen, mutta voin vain kuvitella kuinka monta USA:n presidenttiä näihinkin laitoksiin hakee joka vuosi - emme varmastikaan puhu kymmenistä, vaan enemmänkin sadoista presidenteistä. Ja silti hylkäyksiä tulee ropisemalla.

Muutenkin Iso-Britannian työhakemuskulttuuri on hieman erilainen kuin meillä Suomessa. Siinä missä Suomessa rehellisyys maan periin, niin Briteissä sen perii se, jolla on leveimmät kielen kannat. Esimerkiksi Personal Statementeissa valehdellaan usein ihan naama peruslukemilla osallistumisesta ties millaisiin urotekoihin, joista minkäänlaista näyttöä ei ole. Jännittävää tässä on se, että Iso-Britanniassa ei edes työpaikoista aina saa työtodistusta, joten oikeasti kukaan ei voi varmuudella tietää puhutaanko työhaastattelussa ihan palturia viimeisistä työpaikoista tai muista luottamustehtävistä. Sitä on vain luotettava työn hakijan sanaan.

Olen nyt itse kuitenkin päättänyt olla perisuomalaiseen tapaan hyvin rehellinen PS:ssäni, vaikka itsekehu saakin posket punoittamaan. Nyt lähetän PS:n tarkistettavaksi kolmannen kerran ja saa nähdä millaista kommenttia tulee.

Huomenna on tiedossa opintopäiväkirjan kanssa taistelua ja hallituksen kokousta sun muuta pientä puuhaa. Toivotaan että luontoäiti soisi pienet syksyiset auringon pilkahduksetkin jossain vaiheessa - tämä jatkuva vesisade alkaa kieltämättä kääntämään suupieliä vähän turhan mutruiseen vireeseen.