Voiko hulluttelu olla kuitenkin ihan mukavaa?

Kyllä, minäkin raahauduin sitten lopulta Hulluille päiville törsäilemään, vaikka olin mielessäni hieman keplotellut ajatusta moisesta kulutusjuhlasta pidättäytymisestä. Miten jännittävästi ihminen voikaan itseään huijata? Olin alunperin jättäytymässä pois tästä ilakoinnista siksi, että rahatilanne on opiskelijana aina kohtuullisen huono ja päätin, että jos nyt yrittäisi pitää budjetit aisoissa.

Bussissa matkalla kouluun luin lehteä, jossa Hullujen päivien ties-mikä-toimitusjohtaja kertoi, että Hullujen päivien myynti on aina suurempaa syksyisin, kun ihmiset ostavat mm. joululahjoja. JOULULAHJOJA. Nythän on lokakuu? Lopulta jonkinlaisen ajatuksellisen syöksykierteen jälkeen tajusin, että minulla on saman verran rahaa nyt kuin mitä minulla on joulukuussa ja totta tosiaan, joulu se sieltä tulee, oli minulla rahaa tai valmistautumista siihen tai ei. Päätin sitten vähän selailla Hullujen päivien esitettä ja sieltä löytyi heti muutama lahjaidea ja siitä se ajatus sitten lähti...

Ja nyt, n. 100 euroa köyhempänä istun kotonani, kaikkien ihanien gourmet-ruokien keskellä uskomattoman tyytyväisenä kaikista niistä löydöistä mitä löysin joulua varten ja toiveikkaana siitä, millaisena möhömahaisena saan iltani viettää tv:n ääressä nautiskellen hollantilaista goudaa, hasselpähkinä-aprikoosileipää, aaverahkaa ja sipsejä maistellen, huuhtoen ne samalla alas Laitilan erikoislimulla.

Onhan Hullut Päivät aika käsittämätöntä joukkohysteriaa aiheuttava massatapahtuma, mutta parasta tässä kaikessa on kuitenkin se, että kun siitä ahdistavuuden ilmapiiristä lopulta pääsee pois kaikkine löytöineen oman kotinsa rauhaan, osaa arvostaa hiljaisuutta ja tilaa ehkä vielä hieman enemmän. En välitä onko ostamani Benettonin violetti sateenvarjo sekundatavaraa, kun voin tyytyväisenä nojailla tyynyjä vasten sängylläni ja nauttia kepeästä lauantaipäivästä, katsellen Jätä se! -hömppäleffaa mussuttaen tuplasuklaamuffinssia...