Voisin olla lähes varma, että tämäkin loistava keksintö on jonkun suomalaisen uraauurtavan pedagogin loistokeksintö, josta ei vaan voida päästää irti. Ilmeisesti Turun yliopistolla on jonkinlainen intohimontäytteinen suhde tähän kirottuun tapaan suorittaa opintoja. En tiedä harrastetaanko tätä muualla maailmassa, mutta kieltämättä en ole koskaan kuullut kenenkään ulkomaalaisen puhuvan oppimispäiväkirjasta. Englanti-suomi-englanti ei löydä mitään englanninkielistä termiä kyseiselle pirulaiselle.
Vaikka ymmärrän miten tärkeää on asioiden omakohtainen ymmärtäminen ja syvällisempi analyysi liittyen omaan elämään, niin yli 30 sivun tuottaminen kehityspsykologiasta on aikamoinen työ. Tänään koimme luennolla ahdistuksen hetkiä, kun kuulimme, että ensi jaksossa odottaa samanlainen työrupeama kuin minkä alla matelemme nyt. Ei se työ, vaan se työtapa. Se ainainen oppimispäiväkirja. Kai nyt jotain muutakin tapaa voi käyttää joskus asioiden ymmärtämiseen, eikö? Tuntuu myös oudolta, että kyvystäni pohtia olemattomia annetaan numero. Well, ehkä tämä yliopisto elämä opettaa ainakin jotain...
Ja kyllä, minun pitäisi tälläkin hetkellä kirjoittaa sitä kuuluisaa oppimispäiväkirjaa. Ehkäpä menen tekemään sitä. Vaikkapa nyt.
...tai ehkäpä huomenna...
Blogi muuttaa / The blog moves
11 vuotta sitten
Hei,
VastaaPoistase on varmasti totta, että oppimispäiväkirja on suomalaisten keksimä. Kovasti on käytetty aikuisopinnoissakin.
Itse koin sen aluksi ahdistavana, mutta vauhtiin päästessä totesin sen olevan jopa mukavaa. Siinä voi peilata oppimaansa omaan elämäntilanteeseen. Meillä oppimispäiväkirjaa voi pitää blogin muodossa. Se on ollut antoisaa. Samalla innostuin bloggailustakin :-)
Onnea matkaan ja toivottavasti oppimispäiväkirja sinulle vielä avautuu!
Meillä historiassa käytetään myös paljon oppimispäiväkirjaa. Oikeastaan suurimmassa osassa kursseja. Välillä on hieman pihalla, että mitä he haluavat minun siihen kirjoittavan. Mutta niin kauan kun tulokset ovat ok, niin jatkan samaan malliin :)
VastaaPoistaKiitos kommenteista!
VastaaPoistaNäinhän se varmasti on, että kyllä siihen oppimispäiväkirjaan pitää vain opetella nauttimaan siitä - tai sitten ura sadistina voi olla yksi vaihtoehto. ;)
Jännittävää, että myös historiassakin käytetään oppimispäiväkirjaa, vaikka luulisi, että siinä sitä peilattavaa ei ehkä niin helposti olisi - toki historia koskettaa jokaista jossain määrin, mutta onhan psykologia tietenkin lähempänä yksilöä kuin historia ehkäpä. Jännää.